*

buimonen

Valerian ja Scifi

Eilen illalla tuli nähtyä tuorein scifi elokuva Valerian and the City of a Thousand Planets. Meille scifi genren ystäville kyseinen leffa on lähes pakollinen katsottava. Onhan Valerian ja Laureline sarjakuva-albumit, joihin elokuva perustuu, scifin kuvittamisen historian ydintä. Myös George Lucasin Tähtien sota trilogian maisemat ja hahmot ovat vahvasti lainattuja noista sarjakuvista.

Teininä tuli luettua scifistä suunnilleen kaikki suomeksi käännetyt kirjat. Alkukieliset tuntuivat liian vaikeatajuisilta juuri aihepiirinsä vuoksi. Valerian ja Laureline kuului toki lukemistoon, vaikken mikään fani ollutkaan. Scifissä kiinnostavinta on löytää ideoita normaalin ajattelun ulkopuolelta. Varsinkin viihde-scifi hyödyntää ilakoiden nykyisen fysiikan peruslakien ulkopuolelta tulevia mahdollisuuksia kuten matkustamista valoa nopeammin. Siksi logiikka ja perinteiset käsityksen mahdollisesta ja mahdottomasta kannattaakin jättää narikkaan kun uppoutuu scifin maailmaan.

Lukaisin muutaman arvostelun leffasta ennen teatteriin menoa. Järjestään niissä pilkattiin vaikeaselkoista juonta, kökköä replikointia ja pääosanäyttelijöiden välisen kemian puutetta. Minua nämä eivät häirinneet. Juonessa pysyi helposti mukana, enkä ollut kiinnostunut rakkaustarinastakaan. Pikemminkin arvostan sitä, että tyhjissä kulisseissa pystyy noinkin ehjään suoritukseen. Koko ympäröivä maailma kun on luotu animaatiotekniikalla.

Koko leffan juju kun on tuo tulevaisuuden maailmojen kuvaaminen. Siinä on onnistuttu niin hyvin, ettei mitään vastaavaa ole elokuvateollisuudessa vielä nähty. Todellinen kunnianosoitus noille sarjakuville, joissa myös luotiin jotain ennen näkemätöntä. 

Jos tarinasta pitäisi löytää jokin helposti sormella osoitettava arvomaailma, niin se on erilaisten eliölajien rinnakkaiselo avaruusasema Alfalla. Siellä kyettiin yhdistämään kaikki se tietous, jolla myös teknologinen kehitys kiihtyi. Varsinainen suvaitsevaisuuden ylistys, josta voisi ottaa oppia vaikka kysymys onkin fiktiosta. Vieraiden kulttuurien kohtamisessa pitäisi löytää ja hyödyntää positiiviset eteenpäin vievät elementit, eikä keskittyä vain ajatukseen "maassa maan tavalla".

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

4Suosittele

4 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (25 kommenttia)

Käyttäjän jallerajala kuva
Jari Rajala

Tuli myös katsottua leffa ihan ensi-illassa. Vahingossa ostin liput 3D näytökseen, joka se hieman pilasi kokemuksen, finnkinon 3D-lasit ovat kököt, usein myös likaiset, ja jossain vaiheessa alkaa aina sattumaan päähän.

Leffa noudatteli hyvin sarjakuvien tuttua kohellusta. 200 miljoonan animointi olikin aivan käsittämättömän upeaa. Juonikin alkoi lopussa hieman hahmottumaan, romantiikka paljolti päälle liimattua. Animoinnista +10, muuten annan normi seiskaa. Saas nähdä oliko rahallisesti floppi...

-70 luvulla ahmin kaikki kauniisti piirretyt Valerianit mitä landen kirjastosta sattui saamaan. Valerianin maailma oli sykähdyttävä avaruudesta kiinnostuneen nuoren mielikuvitukselle. Siihen aikaan avaruus kuhisi elämää.

Aikuisena olen taas tullut siihen johtopäätökseen, että me olemme tällä hetkellä ainoat "älypäät" kosmoksessa. Tekoäly tullee ja muuttanee tilanteen ;O

Käyttäjän buimonen kuva
Börje Uimonen

Vähän sama ongelma. 2D-esitys oli minulle liian aikaisin ja piti mennä 3D-versioon, joka tekee leffasta kuin leffasta ikävän suttuisen ainakin minun silmillä.

Avaruus varmaan kuhisee vieläkin älyllistä elämää, mutta näillä nurkin on selvästi hiljaisempaa :)

Käyttäjän sarilait kuva
Sari Laitinen

Valerian oli myös minun lempisarjiksiani. Pitänee mennä katsomaan myös leffa.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

MInun ensimmäinen scifi kirjani oli Andromeda uhkaa. Luin se lähes tuoreeltaan 1969. Kirjassa maata uhkaa virus, joka tulee avaruudesta. Leffana en ole sitä nähnyt. Scifi kiinnostaa. Tällä hetkellä Game of Thrones, Westworld ja tuorein uutuus, josta vasta ensimmäinen osa nähty eikä nyt nimi edes muistu mieleen, että niin hyvä.

Käyttäjän pekkaroponen1 kuva
Pekka Roponen

Heh, luimme Andromedan peräkkäisinä vuosina, tuoreena suomennoksena. Filmi löytyy Youtubesta. Mutta oletkos lukenut Jefremovin Andromedan tähtisumu jollakin kielellä?

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

En ole, mutta ehkä senkin voisi lukea. Aikaa kaikkeen kiinnostavaan on vain niin vähän. Koko ajan tulee uutta luettavaa.

Käyttäjän pekkaroponen1 kuva
Pekka Roponen Vastaus kommenttiin #11

Andromedan tähtisumu on esitetty Suomessa radiokuunnelmana, muistan sen hyvin vuodelta 1972. Leffa löytyy netistä "ТУМАННОСТЬ АНДРОМЕДЫ".

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen Vastaus kommenttiin #13
Käyttäjän pekkaroponen1 kuva
Pekka Roponen Vastaus kommenttiin #24

https://sovietmoviesonline.com/fantastic/93-tumann...

15 minuutin välein se vaatii maksua. Lataa sivu uudestaan, ja mene kohtaan, johon jäit.

Käyttäjän rkoski kuva
Raimo Koski

Kun olin 18, olin lukenut melko tarkkaan kaiken suomenkielisen scifin ja kun Turun Kansallisen kirjakaupan ikkunassa oli kasa englanninkielisiä, syntyi päätös alkaa lukemaan englanniksi. Vaikeaa se tietysti alussa oli ja jotkut Frank Herbertin ihan erikoiset maailmat kuvattiin niin erikoisilla sanoilla, niin taisi jäädä joku hänen kirjansa keskenkin. Ne oli myös niin halpoja, pokkareita tietysti, että niitä osti melkein mielellään.

Sitä scifi-vaihetta tosin ei kestänyt kauan. Oli melkoinen järkytys todeta, että edes Nobel-kirjailijoiden kirjoja ei ollut käännetty suomeksi kuin osa tai käännösten painokset olivat niin vanhoja, että ne piti hakea varastosta, mutta sen olin tainnut todeta jo aikaisemmin.

Scifi avasi minulle ikkunan maailmalle.

Käyttäjän buimonen kuva
Börje Uimonen

Noiden englanninkielisten kanssa ei oikein ollut sanakirjastakaan apua. Sanasto oli niin hankalaa, että jätin homman suosiolla muutamaan yritykseen. Silloin kun ei vielä netistä ollut apua.

Käyttäjän pekkaroponen1 kuva
Pekka Roponen

Clarken scifiä luin 15-vuotiaana sujuvasti englanniksi, mutta se taitaa olla kielellisesti helpompaa.

Käyttäjän rkoski kuva
Raimo Koski Vastaus kommenttiin #10

Piti oikein tarkistaa. Ammattikoulussa olin valinnut vapaaehtoisen englannin ja saanut 9. Tunteja ei mainita, mutta kun puolet opetuksesta oli työpajalla, niin tuskinpa paljon. Hieman korkeammalta tasolta siis taisin lähteä, mutta kun tuli luettua Dostojevskiäkin scifin ohessa, niin lähtö vähän viivästyi.

Minä todennäköisimmin aloitin Asimovilla. Clarkea pidin vähän tylsänä. Britti-englanti on varmaan se helpoin ja lähinnä sitä koulussakin opetettiin. Amerikan versioon on varmaankin sekoittunut paljon enemmän muiden kielten lainoja. Luin myös aika paljon Latina-Amerikan kirjailijoita englanniksi ja olin aika hämmästynyt, kun näin Gabriel Garcia Marquezin haastattelun ja siitähän ymmärsi yllättävän paljon. Laiskat jenkkikääntäjät olivat käyttäneet espanjasta lainattuja sanoja tietysti aina, kun mahdollista. A clockwork orange opetti venäjää enemmän kirjana kuin elokuvana. Ja loppukin ihan erilainen. Alex rakastuu ja rauhoittuu. Elokuvassa se olisi ollut tietysti antikliimaksi. Arvaustekniikasta loistava esimerkki. Burgess oli kielimiehiä. Osasi muistaakseni muutaman lauseen suomeakin, vai oliko se norjaa.

Käyttäjän rkoski kuva
Raimo Koski

Minä olin niin sinnikäs ja laiska, että opin arvaamaan uusia sanoja asiayhteydestä. Siitä sitten oli jatkossa paljonkin apua.

Minun Kindlessäni on vuonna 2005 valmistunut sanakirjaohjelma, englanti-englanti tosin, mutta jos valitse jonkun sanan, näkyy näytön alareunassa kolmirivinen sanan määritelmä, mutta sen kokonaisenkin voi käydä katsomassa ja sitten palata lukemaansa kirjaan. Taisin ostaa sen 2008 tai 2009. Selaimessa toimiva Kindle-reader on ilmainen, siinä on samantyyppinen sanakirjatoiminto ja toimii kaikissa käyttöjärjestelmissä, joissa toimii tuetut selaimet. Hus ostamaan englanninkielisiä e-kirjoja Amazonin kaupasta. Niitä sanakirjoja on nykyään tietysti paljon enemmän, mutta en ole tarkistanut tilannetta.
Edit: ostoaika.

Käyttäjän rkoski kuva
Raimo Koski

Olen nyt tutustunut kvanttimekaniikan nykytilaan ja eräs fyysikko on siitä sanonut, että sitä ymmärtää vasta silloin, kun sitä ihmettelee koko ajan. Valonnopeutta on yritetty ylittää täällä maan päällä, mutta kun se ei oikein onnistunut, niin nyt kiinalaiset yrittävät avaruudessa. Aika alkuvaiheessa ollaan vielä.

Boston robotics on kehitellyt kaikenlaisia jänniä robotteja. Kahdella pyörällä kulkeva, joka laskeutuu vaikka portaita alas tai hyppää ruokapöydän yli. Youtubessa ne on aika suosittuja. Siellä hakuun firman nimi. Firman pomo selitti melko äsken katsomassani TED-luennossa, että 3D-tulostus alkaa olla niin kehittynyttä, että sillä pystytään tulostamaan metalleista käytännössä melkein mitä vain. Laserilla sintraamalla. Perusesimerkki on onton pallon valmistus metallista. 3D:llä se onnistuu.

Tekoäly on myös edistynyt ihan äskettäin ihan järkyttävästi. Youtube-videoissa on nykyään aika usein reaaliaikainen tekstitys ja käännös useille kielille. Käännös suomeksi alkaa olla jo ihan riittävän hyvä. Muistaakseni 4 tai 2 % virhetaso on ymmärrettävyyden raja. Ja se paranee koko ajan. Kovin kauan ei mene siihen, että lataat älykännyysi uuden ohjelman ja voit jutella kiinalaisen kanssa ilman tulkkia. Sillä kiinalaisellakin pitää olla sama ohjelma ja kännykkä tietysti. Varmaan jo ensivuonna.

Katsokaa vaikkapa 7 The Most Advanced Robots ja laittakaa tekstityksen kieleksi suomi. Oikeassa alakulmassa ensin tekstitys päälle ja asetuksista kieleksi suomi. Samalla voi laskea mahdollisten kielten määrän. Asimo-robotin puhetta Googlen puheentunnistus ei näköjään vielä kovin hyvin ymmärrä, mutta aika hyvin Asimo jo pelaa futista ja juttelee ihmisen kanssa.

Käyttäjän sarilait kuva
Sari Laitinen

Minä olen oppinut tekoälystä sen, että kun robotti hyökkää, kannattaa juosta mutkitellen karkuun.

Mutkittelemalla voi saada robotin liikesensorit sekoamaan;)

Käyttäjän rkoski kuva
Raimo Koski

Entä jos se kulkee kahdella pyörällä vähän kuin ne päällä seisottavat sähkövempaimet, joille ei ole vielä kunnolla vakiintunutta nimeäkään ja aitajuoksukin sujuu, kuten Handlella tai lentää kuin aitosudenkorento (nelisiipinen), kuten dragonfly. Kengurunkin ovat tehneet. Muistaako kukaan Skippyn? Ja sen tunnusmusiikin. Olikohan se niin, että siitä tehtiin sitten hitti suomalaisilla sanoilla ja sanat meni jotenkin näin: "Katso kenguru loikkaa, anna tulla sen poikasen luo". Kenguru Skippy ja poika olivat parhaat kaverit ja TV-sarjan sankarit.

Käyttäjän sarilait kuva
Sari Laitinen

Yksi parhaita scifi-teoksia on Harry Martinsonin Aniara. Annoin Aniaran vähän aikaa sitten lahjaksi eräälle nuoremmalle sukulaiselle. Tämä nuori lumoutui kirjasta täysin. 50-luvun scifi on muutenkin loistavaa, mutta runomuodossa ihan ylittämätöntä.

Käyttäjän PetriHmlinen1 kuva
Petri Hämäläinen

Hienoa kun ranskalaiset ja Luc Besson kantavat kortensa elokuvamaailman kekoon.

Käyttäjän JukkaRaustia kuva
Jukka Raustia

Olen ollut kahden vaiheilla Valerianin katsomisen kanssa, vaikka olenkin lukenut Valerian & Laurelinet läpi moneen kertaan. Ensinnäkin, en osaa kuvitella Valerianin ja Laurelinen puhuvan muuta kieltä kuin ranskaa. Toisekseen, se on Valerian & Laureline, ei Valerian. Kolmanneksi, Laurelinen pitäisi olla seksikäs punapää. :)

Käyttäjän jallerajala kuva
Jari Rajala

Laureline on blondi tos leffas, siis et voine sitä katsoa ;))) Jos kumminkin joskus katsot, hanki varmuudeksi ranskaksi dupattu versio ;)))

Käyttäjän JukkaRaustia kuva
Jukka Raustia

Odottelen siis DVD-versiota ja katselen punafiltterin läpi. :)

Käyttäjän ilarikiema kuva
Ilari Kiema

Leffaa ja erilaisia lentämisiä katsoessa tuli mieleen, että tämä olisi ehkä sittenkin kannattanut katsoa 3D:nä. Toisaalta tuo olisi voinut olla muuten vaikeaa ja vastenmielistä – kun ei ole kokemusta, en tiedä mikä olisi oikea taktiikka, mennäkö oikein eteen vaiko mahdollisimman taakse.

Mahtavaa, että Luc Besson tekee tällaista 1970- ja 80-luvun ekologista ja humanistista sarjakuva-scifiä nykytekniikan keinoin. Mull-planeetan kansassa on se alkuperäinen sarjakuvan henki ja eetos. Kaikki avaruusasema Alfan eliölajit, kuten eräät irvokkaat onkijat ja heidän keisarinsa, eivät kylläkään elä rauhan- ja asianmukaisesti rinnakkain. Joku vihreä monikulttuurisuustutkija voisi tällä perusteella tulkita leffan ihan toisin…

Löysin Linda ja Valentin –sarjakuvat 1970- ja 80-lukujen taiteessa Tanskassa, jossa vaihtoehto- ja hippipiireissä harrastettiin scifiä, englanninkielisinä pokkareina tunnetuimpina Frank Herbertin Dunea sekä Philip Jose Farmerin kirjoja. Christin ja Méziéres olivat erittäin tyytymättömiä siihen, että heidän sankariensa nimet oli tanskannettu.

Ensimmäinen elokuvateatterissa katsoma scifi-leffa on Stanley Kubrickin 2001: Avaruusseikkailu, jonka kävin katsomassa lähiöteatterin ensi-illassa varmaan vuonna 1968. Tuolloin olin liian nuori enkä lainkaan pitänyt elokuvan loppuosasta. Kanta muuttui sittemmin. 1960-luvulla Suomessa esitettiin telkkarissa sarjaa ”Matkalla avaruuteen” (!) ja 1970-luvulla ”Apinoiden planeettaa”. Nykyään olen pitänyt esimerkiksi skotlantilaisen ja edesmenneen Iain M. Banksin sekä Alastair Reynolds tiiliskivistä

Käyttäjän buimonen kuva
Börje Uimonen

Itse asiassa "irvokkaiden onkijoiden" hyväksyminen osaksi avaruusaseman asujaimistoa on erityisen suvaitsevaista. Olisihan tuollainen porukka helppo heivata yli laidan, mutta nyt heidän annettiin elää siellä omien tapojensa mukaisesti, eikä muut lajit menneet häiritsemään tuota porukkaa. Eikä tietysti kannattanutkaan, koska heidän alueeltaan ei selviä hengissä pois.

Tämän blogin suosituimmat

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset